Tunnen musiikkiteoriaa vain siltä osin kuin se liittyy sarjakuvateoriaan, ja siinäkin tapauksessa se on minun liittämääni. Mutta minulla on Kotiteollisuus-yhtyeen Minä olen -kappaleesta mielenkiintoisia havaintoja, joten sovitaan, että jos täydennät tunnelmointiani musiikkiteorian tiedolla, voit kuvitella minun pysähtyvän, viittaavan suuntaasi ja sanovan ”kiitos”.
Viime viikon Kovan viikon ilta -televisio-ohjelmassa juontaja Jukka Lindström mietiskeli, kuinka tämän hetken poliittinen vasemmisto ja äijäkulttuuri sopisivat yhteen. Tuo ajatus ja metallimuusikko Jouni Hynynen jakanevat aivoissani neuroniverkostoa, sillä se sai minut kuuntelemaan pitkästä aikaa Hynysen Kotiteollisuus-yhtyeen Spotify-kuuntelumäärien perusteella suosituimman kappaleen: Minä olen.
Nostalgian lisäksi kappale herätti minussa useita hoksaamisia: sen lisäksi, että se sopisi mielestäni jonkinlaiseksi äijävassari-anthemiksi, se on yksinkertaisuudessaan loistava esimerkki havainnollistaa sarjakuva-arvioissani hyödyntämääni eksistentiaalisemioottista Zemic-menetelmää! Eksistentiaalisemiotiikan menetelmät onkin kehitetty alkujaan musiikin tarkastelun yhteydessä.
Tuntuma
Kappale alkaa kolmen sävelen yksinkertaisella, katkeransuloisella melodialla.
Melodiaintron jälkeistä säkeistöä säestävät vain rummut ja basso, jotka jumpsuttavat heville tavanomaista reipasta rytmiä. Kitarat ja basso on ”dropattu”, eli sävelkorkeutta on laskettu murisevaksi, mutta jos kappaletta tapailisi tavallisella virityksellä, säkeistön voisi soittaa esim. pop/rock-musiikista tutulla energisellä 4/4 sointukierrolla: C | G | A# | F . Rummut ja basso antavat kehossa tuntuvan rytmin, eli esikielellisen subjektiivisen tuntuman (Julia Kristeva: khôra).
Kehollisen soiton kera säkeistön sanoitukset kuvailevat haikean ja vaikean kokonaisuuden muodostavia yhteisöllisiä, intersubjektiivisia (ajatellaan muiden ajattelevan) transsendentteja (ei läsnä) ilmiöitä:
(C) Joku vaihtaa öisin lähi(G)kauppojemme nimiä / (A#) Äidit synnyttävät lapsia, joiden (F) puhetta emme ymmärrä / (C) Kuka hiippailee pois Suomi-(G)neidon aitan liepeiltä / (A#) Neidon, jonka kupeet huoku(F)vat nyt ikuista kylmyyttä
Hahmo
Toisessa säkeistössä särökitara liittyy säestykseen, lisäten musikaalisesti toimivan hahmon melodiainstrumentin muodossa, myös sanoitukset henkilöityvät mieheen ja lopulta kertojan äänen ensimmäiseen persoonaan:
Ja sen mies, Jussi, seisoo yksin suon laidalla / On kuokka pudonnut, räkä valuu hikisellä poskella / Eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt / On sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni on
Eli soiton kehollinen tuntuma on sublimoitunut (kehosta arvoiksi) sanoitusten kertomaksi toiminnaksi, ja sanoitusten yhteiskunnalliset arviot ovat kehollistuneet (arvoista kehoon) soiton näyttämässä henkilössä! Kappaleen tarinallisesti toimiva ja sähkökitaran tulkitsema hahmo on arvoiltaan eksynyt mies, jolla on kehollisesti epämukavaa.
Tyylilaji
Kun rumpifilli ilmoittaa kertosäkeen alkavan, intron melodia palaa. Kertosäkeen sointukierron voisi soittaa esimerkkini tapaan: Am | F | C | G , jotka ovat samat neljä sointua kuin Axis of Awesome -yhtyeen 4 Chord song -kappaleessa, joka on n. 50:n pop-kappaleen katkelman sikermä, tarkoituksenaan näyttää kaiken pop-musiikin toimivan samoilla soinnuilla (jota Wikipedian mukaan kutsutaan vi–IV–I–V -sointukierroksi). Eli Minä olen -kappaleen voisi lisätä tuohon sikermään! Samanlaisuus ei aina eikä tässä tapauksessa ole negatiivinen huomio, vaan toimivan ratkaisun toistoa.
Kertosäkeistössä raskaalle musiikille ominaisesti ”ratkaistaan” säkeistöjen musikaalisesti ja sanallisesti ilmaistut epäkohdat:
(Am) Mutta minä olen ja (F) elän ja hengitän / (C) Yhtä suurta jumalaa, (G) Elämänhalua / Sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot / Markkinat, marketit, kaupunkien värivalot
Nämä säkeet kuvailevat kirjaimellisesti sitä, minkä arviointiin käytän Zemic-menetelmää: merkityksen kokemista! Kappaleen nimenmukainen oleminen on eksistentiaalisen merkityksen kokemista (johon myös tämän blogin nimi liittyy). Hengittäminen on kehollinen, tuntuva toiminta, joka olemisen kokemuksena sublimoituu sanoitusten jumalan merkitykseen intersubjektiivisina arvoina, jotka jälleen kehollistuvat elämänhaluna. Temppelit liittävät tiloissaan tehtävän toiminnan arvoihin, ja listatut esimerkit kuvaavat tuttujen kehollisten halujen toteuttamista arvoilla latautuneilla tavoilla. Eli kappaleen mieshahmo löytää merkityksellisen yhteyden maailmaansa, ja voi sen avulla voimaantua tekemään jotakin tilanteelleen!
Arvot
Mieshahmo on aktanttimallin (A.J. Greimas) subjekti, joka haluaa elämän objektia.
Kappaleen lopuksi kertosäkeistöstä esitetään myös toinen versio, jossa päähenkilö osoittaa aktanttimallissa halunsa ristiriitaiset vastustaja/auttajan (raha, joka sekä voimaannuttaa että orjuuttaa) ja lähettäjä/vastaanottajan (ahneus, joka saa sekä tavoittelemaan tyytyväisyyttä että epätyytyväiseksi):
Kuka täällä komentaa, ketä täällä totellaan / Kahta suurta jumalaa, Ahneutta ja Rahaa / Joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot / Markkinat, marketit, kaupunkien värivalot
Näyttäminen ja kertominen
Kappale tarkastelee kertojan olemassa oloa näyttämällä musiikin keinoin tuntemuksia ja kertomalla niihin liittyvistä arvoista sanoituksissa.
Nämä yhdistyvät kovin heavyssä väliosiossa, jossa sähkökitara jumpsuttaa matalaa säveltä temmoltaan kehollisen rytmikkäästi, ja laulaja karjuu ääni särkyen säkeet:
Niin kaunis on kuunsirppi / Niin raikas on syksyn sateen jälkeinen tuoksu!
Tämä kuvaa subjektin ja maailmansa merkityksellisen yhteyden kokemusta, jonka mieshahmo valaistumisen lailla saavuttaa, ja palaa viimeiseen kertosäkeistöön viisastuneena osoittamaan syytöksensä rahalle ja ahneudelle.